Miia 18 v !!

Niin sitten koitti aika eli 10.10 kun tyttäremme Miia saavutti odotetun 18 vuoden iän. Kotona juhlia vietettiin pienimuotoisesti sukulaisten kesken.

Joka neidin paras synttärilahja on tietysti kokkikirja.

 Synttärikakku

 

 

Pauli & Miia

 

 

Juhlia jatkoimme seuraavan viikon Tallinnan reissulla. Taistelussa ikääntymisen merkkejä vastaan Miialle ja Minnalle oli varattu aika paikallisen kauneushoitolan laadukkaille palveluille. Osa lahjarahoista käytettiin tabletin hankkimiseen.

Baari ikä on siis saavutettu. Suurilta tai edes pieniltä ylilyönneiltä on kuitenkin vältytty, uusi sukupolvi lienee oppinut ''isien'' virheistä, hyvä niin.



Syksy jatkuu

Runnirock on sympaattinen ja pieni festari keskellä ei mitään.
Vieressä on Runnin kylpylä ja sitten se onkin siinä. Musiikista ja festareista nautin vain lauantaina ja tapasin serkkuni Eijan jonka poika esiintyi festareilla.
https://www.youtube.com/watch?v=gSnIDHG5cQU

Tyyli on suvulle perinteistä raskasta. Mistä saisi tällaisen paidan?

Runnirock

 

Viikko jatkui serkkuni Eskon seurassa sorsastusta odotellen ja pientä autoremonttia tehden. Myös perinteinen muikkujen paistaminen rannassa kuuluu perinteisiin.

Perinteisesti olen käväissyt aloituksen merkeissä Luupujärvellä, ekoja kertoja kävin yli 30 vuotta sitten. Vuosi vuodelta saalis on vähentynyt ja lähinnä päivä kuluu perinteissä merkeissä. Iltalennolle raahauduin kuitenkin puskiin odottamaan mahdollisia lentoja. Kaunis ilta kuitenkin vaikkei sorsia paljon näkynyt.

Vähän kuvan ottamisen jälkeen päätin lähteä takaisin rantaan, pieni horjahdus ja kapea savolaisvene teki tepposet. Laidalla oleilu ei kestänyt tämän kokoista ukkoa ja vettä tulvi sisään. Kahlasin siitä sitten rantaan ja ystävälliset serkut tulivat tietysti nauramaan vierelle. Noh viikon vanha S 3 ei kestänyt edes tätä  kosteutta ja pimeni seuraavan päivänä. Uusi näyttö muuten maksoi 150 €. Kallis reissu, ehkä jätän ensi vuonna väliin.

 

Sorsastus kuitenkin jatkui myöhemmin kummipojan, Pauli ja Faijan kanssa mökillä Perniössä. Saalis oli yhtä turha mutta toisaalta ei kastunut puhelin ja oli mukava ilta ''poikien'' kanssa.

 

Aamulla leviteltiin hieman soraa uuden saunamökin ympärille, sitä tuli tosiaan kaksi kuormaa.

Turhien ja laihojen reissujen jälkeen päätin siirtyä kalastuksen puolelle, jossa saalisvarmuus on parempi. Ehkei noita metsästysreissuja tehdä tätä nykyä enää saaliin takia, mutta kalastus kuitenkin nykyisin tärkeämpää.



Syksyä

Pitkästä aikaan, raahauduin tänne päivittämään syksyn tunnelmia.
Elokuu alkoi lätkäturnauksella Savossa eli Kuopiossa Savon -Sanomien turnaus.
Mukava tilaisuus, syksyn ekat lätkäpelit, väliajalla elävää musiikkia. Eka kerta Niiralan montussa.

Väliajalla paikallinen bändi, jonka nimi jäi epäselväksi soitti cover biisejä. Tunnelma ehkä ennemmin intiimi kuin perinteisen riehakas. Alkuilta...

Kuopiosta pitää suositella paria asiaa. Tietysti kauppahalli, Henry's Pub, tori ja paikallinen lihapiirakka.

Henry's pub löytyy ihan torin vierestä. http://www.henryspub.net/kuopio/
Melkein aina elävää musiikkia ja eksoottisia esityksiä, mm. savolaista runonlausuntaa on tullut koettua. Tällä kertaa muutama paikallinen punk bändi, joista en osannut ihan kauheasti nauttia, mutta illan pääesiintyjä Luonteri Surf oli ihan Ok.

Aamulla päätin virkistäytyä pienellä kävelyllä ja marssin uusitulle torille.

 

Torilla käydessä suosittelen kauppahallissa käyntiä ja hieman yllättäen paikallista lihapiirakkaa, joita löytyy torilta Irene tai Hanna Partasen myyntivaunuista. Kiero Savolainen on tämänkin ajatellut ihan päinvastoin. Kun normaalisti ostat lihiksen saat ison taikinakuoren, jonka sisällä on enemmän tai yleensä vähemmän erilaista lihaksi mainittua täytettä. Savolainen on ajatellut tämän ihan päinvastoin. Läpyskä mahtuu kämmenelle ja siinä on ison täytteen ympärille laitettu oikein ohut kerros sitä kuorta.

Kuopiosta matka jatkui kohti Kiuruvettä, jossa oli luvassa sorsastusta ilman sorsia, uuden puhelimen vedenkesto ja vierailu paikallisilla festareille eli Runnirock. Näistä lisää hieman myöhemmin.

Snekussa

Olemme taas lomalla. Tällä kertaa meidän asuntovaunulla Tammisaaressa, Snäcknäsissä. Nappasin maanantaina muutaman kuvan meidän "kesäpaikasta Tammisaaressa", jota ihan ensimmäisessä kirjoituksessa jo mainostin.

Asuntovaunu ja ulkotilat vaunun edestä kuvattuna. Vasammalla oleskeluryhmä ja kaasugrilli, oikealla tiskipöytä. Keskellä on terassin uusin osa, jossa on 2 auringonottotuolia.

Etuteltta, jossa oikealla pehmeä heteka päikkäreitä varten.

Kuva otettu vaunun ovelta "eteläsiipeen" päin. Perällä parisänky ja WC, vasemmalla keittiö ja oikealla ruokailuryhmä, josta saa ylimääräisen makuupaikan laskemalla pöydän alas.

Kuva otettu vaunun ovelta "pohjoissiipeen" päin, jossa kerrossänky ja pöytäryhmä.

Oleskeluryhmä kuvattuna vaunun edestä. 

Jatkuuko blogi?

Kreikan lomasta on vasta reilut kolme viikkoa, vaikka tuntuu, että siitä olisi jo paljon pidempi aika. Olen vihdoin saanut lisättyä kuvia jokaiseen kirjoitukseen ainakin muutaman. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi minun ottamia kännykällä. Kameralla otetuista kuvista Seppo on tilannut valokuvakirjan. Lisäsin muutamaan kirjoitukseen  myös loppuun hieman tekstiä, koska halusin vielä lisätä olennaisia asioita k.o. kohteesta/ päivästä, mutta en kokonaan omaa juttua viitsinyt kirjoittaa. Huomaan, että tekstissä on melko paljon kirjoitusvirheitä, mutta en niitä kaikkia ole korjannut. Olkoot alkuperäisessä kirjoitusasussaan.
Blogilla on ollut tähän mennessä 1743 katselukertaa. Suomi on tietystikin hyvin edustettuna lukijoiden joukossa, mutta myös Yhdysvalloista on 155 katselukertaa, Ruotsista 53 ja muutamia kymmeniä Venäjältä, Ukrainasta, Saksasta ja Tanskasta. Alkusanat on tekstinä eniten luettu kirjoitus. Sen jälkeen ne kirjoitukset, jossa on otsikossa paikan nimi on seuraavaksi eniten luettuja.
Voin suositella blogin kirjoitusta kaikille, jotka reissaavat ja keräävät muistoja ja kuvia maailmalta. Ja miksipä en muillekin. En ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa ja tämä on se hieman modernimmassa muodossa ja valokuvilla höystettynä. Olen itse liittänyt blogin puhelimen aloitusnäyttöön ja selailen kuvia ja tekstejä useasti (olen määrittänyt blogiin, ettei se huomio minun katselukertoja laskurissa).
Jatkuuko blogin kirjoittaminen? Ehkä joskus, mutta ei aktiivisesti. Olemme taas lomalla, joten ehkä täältä yhden, kaksi juttua teen, mutta ihan fiilis pohjalla.

Maanataina Ateena - Oslo - Helsinki-Vantaan lentokenttä- Karakallio

Onneksi oli puhelimessa hälyytys, että herättiin ajoissa ylös. Ensin suihkuun, sitten aamiaiselle ja taas tavarat kantoon ja kohti lentokenttää. Kaikeksi ihmeeksi Paulille 2 viikkoa aiemmin ostettu ukulele oli edelleen ehjänä ja mukana. Kävelimme metroasemalle ostamaan metroliput. Ateenassa oli helteinen päivätulossa. Heti aamusta oli 29astetta, joten hiki tuli heti, vaikka kävely kesti vain n. 15 minuuttia. Siinä asemalla ei kaikki mennyt ihan heti putkeen; en lukenut lipunosto-ohjeita oikein, joten ostin ensin turhaan 3 kpl 1,60 Eur lippuja. Siinä siis sanottiin, että kertaliput EI käy metromatkalle lentokentälle. Jonotin lipputiskille ja myyjä kertoi, että lentokentälle lippu maksaa 8 Eur / nuppi. Pieni pähkiminen ja päätimme silti mennä metrolla, vaikka siis bussi X96 olisi ollut toinen vaihtoehto.
Oli maanantai aamupäivä ja metrossa oli työmatkalaisia. Mahduimme mukaan kuitenkin tavaroinemme. Metromatkavastaava Sonja selvitti kartasta missä ja millaiseen linjaan pitää matkalla vaihtaa. Luulimme selviävämme yhdellä vaihdolla, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Istuimme metrossa kaikessa rauhassa, kun saavuimme asemalle ( jonka nimeä en nyt enää muista). Kuuluttaja kuulutti jotain, kaikki muut matkustajat menivät metrosta pois, metro sammui ja valot vilkkuivat.Vieressämme istunut paikallinen mies viittoili asemalta että tulkaa ulos. Seppo puhui puhelimessa. Minä ensimmäisenä tajusin tilanteen , nappasin Sonjan vedettävän kassin, lähdin nopeasti ulospäin ja sanoin Sonjalle ja Sepolle, että nyt on kiire. Olin oven välissä kun metron ovi oli menossa kiinni. Minun oli pakko hypätä pois metrosta, koska niissä metroissa jos jää oven väliin, jää oven väliin. Eli tilanne oli se, että minä olin metroasemalla Sonjan vetolaukun kanssa ja Seppo ja Sonja pimeässä junassa sisäpuolella lukittujen ovien takana. Onneksi siinä oli muitakin, jotka rupesivat viittoilemaan kuskille, joten ovet aukesivat ja Seppo ja Sonja pääsivät ulos.
Pienen odottelun jälkeen tuli lentokenttäjuna ja sillä jatkoimme matkaa. Kaiken kaikkiaan matka hotellilta lentokentälle kesti 2 tuntia,eli kauemmin kun olimme kuvitelleet. Onneksi olimme lähteneet ajoissa, joten olimme kentällä 1,5, tuntia ennen koneen lähtöä. Pieni pelko oli, että mahtaako se riittää Ateenan kentällä, mutta hyvin riitti. Olimme kuitenkin niin myöhään tekemässä buukkausta, että vierekkäisiä paikkoja ei enää ollut. Istuimme kaikki käytäväpaikoilla, Seppo ja Sonja samassa rivissä, minä Sepon takana. Lentoaika Osloon kesti 3 tuntia 45 min. Matka meni yllättävän nopeasti.

Oslossa lentokentällä

Meillä oli Oslossa vaihtoaikaa 4 tuntia. Olimme ajatelleet, että lähtisimme lentokentältä Oslon keskustaan, mutta tulimme toisiin ajatuksiin, kun laskeskelimme junalippujen hintoja. Matka keskustaan hitaalla junalla edestakaisin kolmelta olisi ollut n. 70 euroa yhteensä. Se tuntui tässä vaiheessa matkaa aika isolta rahasummalta. Sillä rahalla saisimme syötyä jotain lentokentällä. Kävimme kahvilla ja myöhemmin urheilubaarissa syömässä ja katsomassa jalkapallo-ottelua. Tietysti myös tuliaisia piti vielä hankkia, kun Ateenan lentokentältä emme niitä ehtineet ostaa. Toblerone on aina hyvä vaihtoehto , kun Miialle tai Paulille mietii kotiintuomisia.

Lento Oslosta  kotiin kesti enää reilun tunnin. Se tuntui pitkän päivän jälkeen nopealta pyrähdykseltä. Tällä lennolla meillä oli vierekkäiset paikat. Luettiin kaikkitarjolla olleet suomenkieliset lehdet ja Sonja teki ristikkoa.

Olimme Suomessa hieman ennen yhtätoista illalla. Paulin kanssa oli sovittu, että hän lähtee hakemaan meitä heti kun Seppo soittaa Helsingin päässä. Saimme laukutkin suhtkoht nopeasti, joten saimme Paulia ja Miia odottaa hieman aikaa. Miia tuli myös meitä vastaan. Itsevarmasti Pauli sanoi, että kyllä hän osaa kentälle tulla siihen samaan paikkaan, johon jätti meidät 2 viikkoa aiemmin. Me näimme T1llä kuinka meidän auto menee T2een....Sitten tulikin soitto,että mitäs nyt, ja Seppo ohjeisti Paulia. Emme vieläkään olleet todellakaan varmoja, onnistuisko Pauli nyt puikahtamaan oikeasta risteyksestä, mutta onnistui kuitenkin. Iloinen jälleennäkeminen lentokentällä =)

Koti oli siisti. Miia oli pitänyt huolen siitä, ettei meidän tarvinnut palata sotkuiseen kämppään. Purettiin vielä illalla hieman tavaroita ja sitten nukkumaan. Kello taisi olla silloin n. puoli yksi. Vielä kellon laittaminen soimaan sillä mulla oli jo työpäivä tiistaina. Arvaa, väsyttikö aamulla kun kello soi?

No problems

Sunnuntaiaamu valkeni ihan yhtä tuulisena kuin lauantai-ilta oli päättynyt. Söimme huoneessa edellisiltana ostetut sämpylät aamiaiseksi ja hissukseen ruvettiin pakkailemaan. Pienessä huoneessa ei ihan hirveästi ollut voinut tavaroitaan levittää, joten pakkaaminen oli suoritettu aika nopeasti.
Kävimme Sepon kanssa maksamassa hotellihuoneen ja kysymässä, voisimmeko jättää tavarat hotellille säilöön siiheksi, kunnes meillä on aika lähteä kohti satamaa. Saimme luvan jättää tavarat huoneen ulkopuolelle käytävälle  nurkkaan. Ne kuulemma säilyvät siinä hyvin ja voisimme noutaa ne silloin kun haluamme. Seppo kysyi respan rouvalta ( lienee omistaja),että vaikuttaako tuulinen sää laivojen kulkemiseen. " No problems, ferries comes and ferries goes". Käsien heilautukset kuvastivat, että tuulinen sää on ihan normaalia ja laivat kulkevat aina...no problems.

Jätimme tavarat vielä hotellille ja lähdimme selvittämään, kuinka pääsimme satamaan myöhemmin iltapäivällä. Viimeinen suora bussiyhteys uuteen satamaan lähti klo 14:05. Päätimme lähteä sillä, vaikka meille jäisikin aikaa satamassa melko runsaasti. Kuljeskelimme vielä kertaalleen kauppakujia ympäri ja Sonja kävi ostamassa itselleen vielä tuliaiseksi tuulikellon. Samaa tuulikelloa oli jo monesti ohimennessä ihasteltu, joten olihan se pakko ostaa..

Noudimme tavarat ja siirryimme bussiasemalle odottelemaan bussin lähtöä. Aukio, josta bussi lähtivät olivat aina kaaoksen vallassa. Samalla pienellä aukiolla tie haarautui kolmeksi kaduksi josta yksi oli kävelykatu. Bussi ajoivat ja peruuttelivat miten sattuu. Samalla aukiolla oli vielä ainakin 2 eri mopo-, auto-, mönkijä -vuokraamoa, jotka aiheuttivat lisävilskettä. Lisäksi tietysti vielä ne kaikki kävelijät, jotka olivat menossa kävelykaduille. Todellinen ihme, ettei siinä käynyt koskaan yhtään onnettomuutta. Muutama läheltä-piti tilanne tosin nähtiin.

Ja taas mennään..

Linja-autoasema. Edessä tomaattilastin purku menossa..

Linja-autoasema bussinikkunasta kuvattuna

Bussilippu satamaan maksoi 1,60 eur. Bussilinja satamaan kulki lentokentän kautta. Bussissa oli edessä kyltti,  jossa sanottiin, että matka lentokentälle maksoi 2 eur.... hmm..... siis pidemmälle pääsi halvemmalla ;) . Ehkä se tarkoitti, että jos ostaa lipun bussista, se maksaa 2 euroa. No, ei ehkä ensimmäinen asia tällä matkalla, joka oli hieman epäselvästi esitetty.

Odotusaika satamassa sujui ihan mukavasti. Kävelimme tavaroinemme läheiseen tavernaan syömään. Tiesimme etukäteen, että laiva tulee olemaan myöhässä puolisen tuntia tuulen takia, joten meillä oli aikaa vielä aiempaa enemmän. Kun olimme syöneet, nautimme aurinkoisesta säästä sataman ulkokahvilassa. Loppujen loppuksi laiva oli Mykoniksella myöhässä jo tunnin. En muista enää , mistä laiva oli tulossa, mutta muistaakseni Mykonos oli 3:s pysähdyspaikka. Joka siirtymäetapilla oli tullut 30 minuttia myöhästymää aikatauluun. Sitähän me ei tietystikään tiedetä, oliko se ihan normaalia siellä. Voi olla niinkin.

Laivamatka ei alkanut kauhean hyvissä merkeissä; minun vasemmalla puolella istuva aasialainen vanha rouva oksensi heti johonkin mukiin, laivan henkilökunta kulki jakamassa oksennuspusseja halukkaille, oikella puolella pikkulapsi itki sydäntäsärkevästi. Olen huono laivamatkustaja, joten olin varautunut matkapahoinvointilääkkeillä. Sonja otti myös sellaisen. Alkumatka oli tuskanhikinen. Tuntui siltä, että 3 tuntia tässä heiluvassa purkissa, jossa on todella nihkeän kuuma,on liikaa. Kuinka sen voi kestää?  Sain kuitenkin melko pian unenpäästä kiinni. Laivassa oli TV,josta tuli fudispeli, joten heräsin kun Mexico teki maalin. Seppo seurasi peliä ja Sonja katseli puhelimestaan ladattuja videoita. Sonjallekin kuulemma tuli alussa huono olo , mutta se meni ohitse, kun lopetti videoiden tuijottamisen ja kuunteli musiikkia. Loppumatkasta tuuli tyyntyi - onneksi - ja saavuimme Ateenaan 1,5 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

Pireuksessa kamat kantoon ja kohti hotellia. Äkkiä pieni virkistäytyminen ja syömään. Tarkoituksemme oli mennä pitsalle samaan pitseriaan, josta reissumme allkoi 2 viikkoa aiemmin. Istuimme ravintolan terassille, mutta tarjoilijapoika pyysi meitä siirtymään ravintolan toiseen tilaan. Sieltä kuulemma löytyisi myös englannin kielisiä menuita. Paikalla ei ollut enää muita asiakkaita, mutta eipä juuri tarjoilijoitakaan, eikä niitä englannin kielisiä menuita. TVstä oli alkanut klo 23:00 kreikka - costa rica peli, joten vaikutti siltä, ettei tarjoilija juurikaan halunnut meitä enää palvella. Emme jääneet sinne tarjoilijaa odottelemaan, vaan siirryimme toiseen ravintolaan. Se oli mukava pieni ravintola samalla kadunpätkällä. Tarjoilja oli ystävällinen nuori nainen, joka palveli meitä nopeasti. Ruoka tarjoiltiin emalikipposista ja oli hyvää. Söimme Sonjan kanssa kreikkalaiset salaatit - vielä kerran Kreikassa -ja Seppo Kebabia. Yksinäinen kreikkalainen poika kulki kadulla kreikan lippu harteillaan odottaen pelin päättymistä. Valitettavasti tällä kertaa voitonjuhlat jäi häneltä viettämättä.

Sitten takaisin hotellille ja nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi taas aikainen herätys.

Tuulinen päivä

Tänään on ollut todella tuulinen päivä. Aurinko tosin on paistanut ihan siniseltä taivaalta. Eilinen tyyni auringonottoranta oli muuttunut myrskyisäksi rannaksi, joten sinne ei voinut jäädä ottamaan aurinkoa.

Pienen pohdinnan ja aamupalan jälkeen päätimme tulla hotellin uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Kiertelimme Sonjan kanssa ensin vielä kauppoja, että Sonja sai ostettua vikat tuliaiset kavereille. Seppo tuli aiemmin hotellille ja makaili jo uima-altaalla kun vihdoin Sonjan kanssa saimme ostokset tehtyä. Sitten altaalla vähän aikaa uimista ja auringonottoa ja sen jälkeen huoneeseen odottelemaan ajan kulumista ja illan fudispelin alkua.
Olimme torstaina katsomaan lähellä Perfecto barissa peliä ja samalla syömässä. Tarkoituksemme oli tänään tehdä samoin, koska paikka oli ihan mukava ja sopivan matkan päässä hotellilta.
Olimme kuitenkin liikkeellä jo ennen pelin alkua, joten mennessämme baarin ohitse Seppo mainitsi edelliseltä kerralta jo tutuksi tulleelle tarjoilijalle, että tulemme katsomaan peliä joten jos hän voisi varata meille pöydän hyvältä paikalta. Kun hetken päästä tulimme takaisin baariin, tarjoilija kylmän rauhallisesti siirsi yhden yksikseen istuvan nuoren miehen pois talon parhaimmalta paikalta, ja pyysi meitä istumaan siihen. Vaikka kuinka sanoimme, että meillä käy joku muukin vapaana oleva pöytä, varsinkin kun niitä oli vapaana vielä vaikka kuinka paljon, hän vaati meidän tulevan siihen istumaan ja poika siirsi syötävät ja juotavat toiseen pöytään. Aika noloa! Ehkä tarjoilija piti meitä fyrkkastaroina, kun edellisen kerran jätettiin tippiä, mutta meille olisi todellakin kelvannut joku muukin paikka. Toisaalta, me tehtiin varmasti isompi lasku illan aikana kolmestaan kun yksi ihminen olisi tehnyt, vielä kun peli meni jatkoajalle ja rankkareihin. Mua ei niin jalkapallo kiinnosta, mutta on kiva seurata katselijoiden reaktioita. Nytkin paikalla oli Brasilian kannattajia, joten tunnelmaa löytyi. Kun peli oli ohitse ja lähdimme pois, tarjoilija vielä kiitti oikein kädestä pitäen. Keideksiköhän hän meitä oikein luuli?
Illalle ei enää muuta kun aamiaistarvikkeiden haun jälkeen kiipeäminen hotellille ja Miian kanssa chattailyä whatsappin kautta. Matka on ollut ihana kun aurinkoa ja lämpöä on riittänyt, mutta Miia ja Paulia on jo ikävä, joten kiva suunnata kohta kotia kohti.

Toivottavasti tuuli tyyntyy edes hieman huomiseksi, muuten tarvitsee ottaa laivamatkalle oksennuspusseja mukaan ...

Pilvinen päivä

Aurinko ei tänään ole paistanut koko päivää, mutta on ollut ihanan lämmintä. Aamuyöllä taisi jopa sataa hieman ja ukkostaa.
Otimme aamulla rantakamat mukaan ja lähdimme etsimään uimarantaa.

Ranta löytyi pian ja siellä olikin hyvin tilaa. Rantatuolit ja varjot kuuluivat Nico's place Tavernalle, joita siis sai vapaasti käyttää, kun osti syötävät ja juotavat Tavernasta. Se sopi meille hyvin, koska tarkoituksemme oli joka tapauksessa syödä ensin aamiaista, kun meillä ei hotellihuoneen hintaan aamiaista kuulunut ja 10€/ nuppi paahtoleivästä hotellilla tuntui hieman paljolta. Aamiaiseksi kreikkalainen salaatti ja pitaleipää :). Ei ihan perinteinen aamiainen mutta maistui ihanalle.

Koska päivä oli pilvinen, rannalla jaksoi hyvin olla muutaman tunnin. Ranta ei ollut paras mahdollinen uimaan menemiseen, mutta kun veteen pääsi, ei sieltä olisi halunnut tulla pois. Rantatuolilla maatessa saattoi seurata isoja jahteja, joita muutama ankkuroitui siihen poukamaan.

Neljän aikoihin lähdimme tutkimaan kauppakujia ja pohtimaan, mitähän sitten söisi. Pikaruokana erilaiset pitarullat on hyviä ja nopeita ratkaisuja.
Kiertelimme kauppoja ja Sonja pohti tuliaisia kavereille. Jotain pientä on tarkoitus 5 -6 kaverille tuoda ja sen lisäksi tietysti itsellekin jotain pientä. Nyt on Mykonos jääkappimagneetti ostettu.

Poikkesimme matkatoimistoon kysymään laivalippuja sunnuntaille Ateenaan. Se lähtöajallisesti sopivin laiva oli loppuunmyyty! Emme edes ajatelleet, että sellainen olisi mahdollista, kun laivoja menee kuitenkin muutamia päivittäin. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, jos hotellihuoneiden luovutus on klo 12, puolen päivän jälkeen lähtevät laivat täyttyvät ensin. Matkatoimiston virkailija sanoi, että hyvin tyypillisesti ihmiset kuvittelevat, että laivoihin mahtuu aina, vaikka juuri sunnuntainahan ihmiset eniten matkustelevat. Meillä oli kuitenkin excuse, kun olimme tulleet saarelle vasta eilen. Meillä on nyt ostettuna liput laivaan, joka lähtee klo 17:50 ja matka kestää 3 tuntia. Teimme jo varauksen Pireukseen samaan hotelliin, jossa oltiin tullessa. Paikka on meille tuttu, osataan kulkea sillä alueella ja sieltä sitten maanantaina metrolla lentokentälle.
Mykonoksen kaupungin keskusta on aika nopeasti kävelty ristiin rastiin. Erilaisia pieniä kauppoja turistikrääsää, mutta myös merkkiliikkeitä, on paljon.

Mykonoksen vanha satama

Kävimme illalla Sonjan kanssa vielä kävelemäässä. Päätimme kiivetä hotellilta rinnettä vielä ylöspäin.

Huomenna varmastikin vietetään samantapainen päivä kun tänään; ensin rannalle ja sitten kauppoja kiertelemään Sonjan kanssa.

Mykonos

Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja matka jatkuu..
Kävin maksamassa 6 yön yöpymisen ja hinta oli kuten oli sovittu, eli halvemman huoneen hinnalla apartementoksessa n.42€ yö. Sitten paikallisbussilla satamaan odottamaan laivan lähtöä. Vaikka odottavan aika satamassa tuntui pitkältä, tuli laiva suurinpiirtein ajoissa ja 45 minuutin kuluttua oltiinkin jo Mykonoksella.

Taas mennään.... ja ukulele edelleen matkassa

Ensin piti löytää yöpymispaikka joten accomodation reservation pisteeseen. Olemmekin nyt tulleet matkamme kalleimmalle osiolle, sillä alkuperäisen suunnitelmamme mukainen n. 40€/yö lähinnä hymyilytti huonevaraamon tyttöä. Jouduimme tuplaamaan summan ja sillä löytyi meille huone Zannis Hotellista. ( Linkki Zannis Hotellin sivuille). Odotimme varaamossa taksia lähes tunnin, mutta kun sellaista ei saatu meille tilattua, hotellin omistaja tuli hotellin pikkubussilla meidät hakemaan.

 Huone on pieni, mutta pärjäämme tässä muutaman päivän. Huoneen ovessa olevan hinnaston mukaan perushinta olisi 120 €, nyt kun ei vielä ole sesonkiaika. Hotelli vaikuttaa hiljaiselta, joten varmaankin siksi saimme huoneen näin edullisesti. Hotellilta löytyy uima-allas, joten taidamme nyt siirtyä sinne..

Kuva otettu huoneen parvekkeelta

Maisema hotellilta alas kaupungille

Tiistai 24.6

Tänään on ollut välipäivä auringon otosta. Eilen oltiin rannalla 3-4 tuntia, joka oli Sonjalle hieman liikaa, vaikka olikin suurimman osan ajasta aurinkovarjon alla. Illalla Sonjalla oli sekä kasvot että jalat punaiset. Eipä me muutenkaan olla joka päivä oltu rannalla, joten jotain muuta tälle päivälle oli keksittävä. Alla muutama kuva eiliseltä rantareissulta.

Sonja ja Seppo uimassa

Lähdimme aamiaisen jälkeen bussilla Horaan hieman kiertelemään ja vaeltelemaan kaupoissa. Sieltäkin löytyi ihana vanhakaupunki todella kapeine kujineen, jossa oli monenlaista turistikrääsää tarjolla. Ostin Sonjalle paikallisen lasitaiteilijan kaupasta jääkaappimagneetin, jossa on kuvana Apollon temppeli. Sonja on jääkaappimagneeteja keräillyt muistoksi viime vuodesta saakka. Nyt niitä tältä reissulta on jo Ateenasta ja Santorinilta ja nyt Naxokselta.

Muita hienoja ostoksia tälle päivälle oli "paikallista käsityötä " kesäkassi mulle. No, pieni tarkempi tutkailu osoitti, että laukku oli made in india, mutta kuka vaan voisi luulla olevansa Intiassa, kun on niin kuuma, mutta että tämä paikallinen vanha rouvakin näin luuli ;)
Päiväruokana tällä kertaa syötiin gyros pitat, jotka on paikallista pikaruokaa.
Kävimme kävelemässä keskustassa vanhalla linna-alueella, joka tietysti oli kukkulalla.. Oli kuuma mutta maisemat hienot.

"Ei taas.."

Siellä oli myös myytävänä yksi asunto. "Remontoi mieleiseksi" kuvaisi tätä asuntoa hyvin. Ymmärrätte, kunhan saan lisättyä kuvat.

Kun tulimme takaisin huoneistolle, ihana emäntämme Maria käveli pihalla vastaan ja antoi meille luumuja ja kurkun hänen omasta puutarhasta.

Oliivipuita puutarhassa

Kävimme tänään syömässä rantakadulla ravintolassa. Alkuruuaksi otimme kreikkalaisen salaatin ja pääruuaksi lamb souvlakin , paitsi Sonja chicken souvlakin. Jälkiruokaa täällä ei tarvitse itse valita tai tilata, sillä aina tuntuu jotain makeaa tulevan pöytään pääruuan jälkeen. Ei tiedetä mitä tänään syötiin, mutta maistui hieman munkkitaikinasta tehdyiltä uppopaistetuilta palleroilta, jotka tarjottiin kuuman suklaakastikkeen kanssa.
Istymme nyt lämpöisessä illassa terassilla.

Rinteessä olevasta baarista kuuluu buzukin soittoa. Olemme siellä käyneet kahdesti, mutta se taitaa olla oman jutun paikka.


*****
Tämä lisätty kuvien liittämisen yhteydessä. Buzukin soitto kuului Tzivaeri Bar - Restaurantista. Kävelimme sielä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olimme menossa sinne syömään. Kello oli noin 7 illalla. Paikalla ei ollut ketään muita kuin omistajarouva. Istuimme hänen kanssa juttelemassa jonkun aikaa, mutta emme uskaltaneet kuitenkaan jäädä sinne syömään. Keskustelu rouvan kanssa oli hieman hankalaa, koska hän puhui vaan kreikkaa. Silti saimme siinä jutustelussa selville, että hänellä on 20- ja 22 -vuotiaat tyttäret, joista toinen oli laulajana Ateenassa. Hänen miehensä oli baarissa joka ilta soittamassa. Alla oleva kuva on otettu baarista sisältä. Seinällä roikkui mitä ihmeellisempiä soittimia.

Toisena iltana Seppo lähti illalla kävelemään baariin, kun sieltä alkoi kuulua soittoa ja laulua. Pian sen jälkeen Seppo laittoi meille viestin, että meidänkin pitää Sonjan kanssa tulla kuuntelemaa esitystä, koska baarissa oli hänen lisäksi vaan yksi pariskunta istumassa. Olihan se kokemus; isäntä istui siellä buzuki sylissään ja esitti todellakin kaihomielisiä rakkauslauluja. Yleisöä oli yhteensä 5 + vaimo, mutta silti hän esiti ihan täysillä. Kuunetelimme ekan setin loppuu ja lähdimme sitten takaisin hotellille. Olisi ollut kiva jos hän olisi vaihdellut soittimia , mutta tyytyi soitamaan buzukia.