Maanataina Ateena - Oslo - Helsinki-Vantaan lentokenttä- Karakallio

Onneksi oli puhelimessa hälyytys, että herättiin ajoissa ylös. Ensin suihkuun, sitten aamiaiselle ja taas tavarat kantoon ja kohti lentokenttää. Kaikeksi ihmeeksi Paulille 2 viikkoa aiemmin ostettu ukulele oli edelleen ehjänä ja mukana. Kävelimme metroasemalle ostamaan metroliput. Ateenassa oli helteinen päivätulossa. Heti aamusta oli 29astetta, joten hiki tuli heti, vaikka kävely kesti vain n. 15 minuuttia. Siinä asemalla ei kaikki mennyt ihan heti putkeen; en lukenut lipunosto-ohjeita oikein, joten ostin ensin turhaan 3 kpl 1,60 Eur lippuja. Siinä siis sanottiin, että kertaliput EI käy metromatkalle lentokentälle. Jonotin lipputiskille ja myyjä kertoi, että lentokentälle lippu maksaa 8 Eur / nuppi. Pieni pähkiminen ja päätimme silti mennä metrolla, vaikka siis bussi X96 olisi ollut toinen vaihtoehto.
Oli maanantai aamupäivä ja metrossa oli työmatkalaisia. Mahduimme mukaan kuitenkin tavaroinemme. Metromatkavastaava Sonja selvitti kartasta missä ja millaiseen linjaan pitää matkalla vaihtaa. Luulimme selviävämme yhdellä vaihdolla, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Istuimme metrossa kaikessa rauhassa, kun saavuimme asemalle ( jonka nimeä en nyt enää muista). Kuuluttaja kuulutti jotain, kaikki muut matkustajat menivät metrosta pois, metro sammui ja valot vilkkuivat.Vieressämme istunut paikallinen mies viittoili asemalta että tulkaa ulos. Seppo puhui puhelimessa. Minä ensimmäisenä tajusin tilanteen , nappasin Sonjan vedettävän kassin, lähdin nopeasti ulospäin ja sanoin Sonjalle ja Sepolle, että nyt on kiire. Olin oven välissä kun metron ovi oli menossa kiinni. Minun oli pakko hypätä pois metrosta, koska niissä metroissa jos jää oven väliin, jää oven väliin. Eli tilanne oli se, että minä olin metroasemalla Sonjan vetolaukun kanssa ja Seppo ja Sonja pimeässä junassa sisäpuolella lukittujen ovien takana. Onneksi siinä oli muitakin, jotka rupesivat viittoilemaan kuskille, joten ovet aukesivat ja Seppo ja Sonja pääsivät ulos.
Pienen odottelun jälkeen tuli lentokenttäjuna ja sillä jatkoimme matkaa. Kaiken kaikkiaan matka hotellilta lentokentälle kesti 2 tuntia,eli kauemmin kun olimme kuvitelleet. Onneksi olimme lähteneet ajoissa, joten olimme kentällä 1,5, tuntia ennen koneen lähtöä. Pieni pelko oli, että mahtaako se riittää Ateenan kentällä, mutta hyvin riitti. Olimme kuitenkin niin myöhään tekemässä buukkausta, että vierekkäisiä paikkoja ei enää ollut. Istuimme kaikki käytäväpaikoilla, Seppo ja Sonja samassa rivissä, minä Sepon takana. Lentoaika Osloon kesti 3 tuntia 45 min. Matka meni yllättävän nopeasti.

Oslossa lentokentällä

Meillä oli Oslossa vaihtoaikaa 4 tuntia. Olimme ajatelleet, että lähtisimme lentokentältä Oslon keskustaan, mutta tulimme toisiin ajatuksiin, kun laskeskelimme junalippujen hintoja. Matka keskustaan hitaalla junalla edestakaisin kolmelta olisi ollut n. 70 euroa yhteensä. Se tuntui tässä vaiheessa matkaa aika isolta rahasummalta. Sillä rahalla saisimme syötyä jotain lentokentällä. Kävimme kahvilla ja myöhemmin urheilubaarissa syömässä ja katsomassa jalkapallo-ottelua. Tietysti myös tuliaisia piti vielä hankkia, kun Ateenan lentokentältä emme niitä ehtineet ostaa. Toblerone on aina hyvä vaihtoehto , kun Miialle tai Paulille mietii kotiintuomisia.

Lento Oslosta  kotiin kesti enää reilun tunnin. Se tuntui pitkän päivän jälkeen nopealta pyrähdykseltä. Tällä lennolla meillä oli vierekkäiset paikat. Luettiin kaikkitarjolla olleet suomenkieliset lehdet ja Sonja teki ristikkoa.

Olimme Suomessa hieman ennen yhtätoista illalla. Paulin kanssa oli sovittu, että hän lähtee hakemaan meitä heti kun Seppo soittaa Helsingin päässä. Saimme laukutkin suhtkoht nopeasti, joten saimme Paulia ja Miia odottaa hieman aikaa. Miia tuli myös meitä vastaan. Itsevarmasti Pauli sanoi, että kyllä hän osaa kentälle tulla siihen samaan paikkaan, johon jätti meidät 2 viikkoa aiemmin. Me näimme T1llä kuinka meidän auto menee T2een....Sitten tulikin soitto,että mitäs nyt, ja Seppo ohjeisti Paulia. Emme vieläkään olleet todellakaan varmoja, onnistuisko Pauli nyt puikahtamaan oikeasta risteyksestä, mutta onnistui kuitenkin. Iloinen jälleennäkeminen lentokentällä =)

Koti oli siisti. Miia oli pitänyt huolen siitä, ettei meidän tarvinnut palata sotkuiseen kämppään. Purettiin vielä illalla hieman tavaroita ja sitten nukkumaan. Kello taisi olla silloin n. puoli yksi. Vielä kellon laittaminen soimaan sillä mulla oli jo työpäivä tiistaina. Arvaa, väsyttikö aamulla kun kello soi?