Snekussa

Olemme taas lomalla. Tällä kertaa meidän asuntovaunulla Tammisaaressa, Snäcknäsissä. Nappasin maanantaina muutaman kuvan meidän "kesäpaikasta Tammisaaressa", jota ihan ensimmäisessä kirjoituksessa jo mainostin.

Asuntovaunu ja ulkotilat vaunun edestä kuvattuna. Vasammalla oleskeluryhmä ja kaasugrilli, oikealla tiskipöytä. Keskellä on terassin uusin osa, jossa on 2 auringonottotuolia.

Etuteltta, jossa oikealla pehmeä heteka päikkäreitä varten.

Kuva otettu vaunun ovelta "eteläsiipeen" päin. Perällä parisänky ja WC, vasemmalla keittiö ja oikealla ruokailuryhmä, josta saa ylimääräisen makuupaikan laskemalla pöydän alas.

Kuva otettu vaunun ovelta "pohjoissiipeen" päin, jossa kerrossänky ja pöytäryhmä.

Oleskeluryhmä kuvattuna vaunun edestä. 

Jatkuuko blogi?

Kreikan lomasta on vasta reilut kolme viikkoa, vaikka tuntuu, että siitä olisi jo paljon pidempi aika. Olen vihdoin saanut lisättyä kuvia jokaiseen kirjoitukseen ainakin muutaman. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi minun ottamia kännykällä. Kameralla otetuista kuvista Seppo on tilannut valokuvakirjan. Lisäsin muutamaan kirjoitukseen  myös loppuun hieman tekstiä, koska halusin vielä lisätä olennaisia asioita k.o. kohteesta/ päivästä, mutta en kokonaan omaa juttua viitsinyt kirjoittaa. Huomaan, että tekstissä on melko paljon kirjoitusvirheitä, mutta en niitä kaikkia ole korjannut. Olkoot alkuperäisessä kirjoitusasussaan.
Blogilla on ollut tähän mennessä 1743 katselukertaa. Suomi on tietystikin hyvin edustettuna lukijoiden joukossa, mutta myös Yhdysvalloista on 155 katselukertaa, Ruotsista 53 ja muutamia kymmeniä Venäjältä, Ukrainasta, Saksasta ja Tanskasta. Alkusanat on tekstinä eniten luettu kirjoitus. Sen jälkeen ne kirjoitukset, jossa on otsikossa paikan nimi on seuraavaksi eniten luettuja.
Voin suositella blogin kirjoitusta kaikille, jotka reissaavat ja keräävät muistoja ja kuvia maailmalta. Ja miksipä en muillekin. En ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa ja tämä on se hieman modernimmassa muodossa ja valokuvilla höystettynä. Olen itse liittänyt blogin puhelimen aloitusnäyttöön ja selailen kuvia ja tekstejä useasti (olen määrittänyt blogiin, ettei se huomio minun katselukertoja laskurissa).
Jatkuuko blogin kirjoittaminen? Ehkä joskus, mutta ei aktiivisesti. Olemme taas lomalla, joten ehkä täältä yhden, kaksi juttua teen, mutta ihan fiilis pohjalla.

Maanataina Ateena - Oslo - Helsinki-Vantaan lentokenttä- Karakallio

Onneksi oli puhelimessa hälyytys, että herättiin ajoissa ylös. Ensin suihkuun, sitten aamiaiselle ja taas tavarat kantoon ja kohti lentokenttää. Kaikeksi ihmeeksi Paulille 2 viikkoa aiemmin ostettu ukulele oli edelleen ehjänä ja mukana. Kävelimme metroasemalle ostamaan metroliput. Ateenassa oli helteinen päivätulossa. Heti aamusta oli 29astetta, joten hiki tuli heti, vaikka kävely kesti vain n. 15 minuuttia. Siinä asemalla ei kaikki mennyt ihan heti putkeen; en lukenut lipunosto-ohjeita oikein, joten ostin ensin turhaan 3 kpl 1,60 Eur lippuja. Siinä siis sanottiin, että kertaliput EI käy metromatkalle lentokentälle. Jonotin lipputiskille ja myyjä kertoi, että lentokentälle lippu maksaa 8 Eur / nuppi. Pieni pähkiminen ja päätimme silti mennä metrolla, vaikka siis bussi X96 olisi ollut toinen vaihtoehto.
Oli maanantai aamupäivä ja metrossa oli työmatkalaisia. Mahduimme mukaan kuitenkin tavaroinemme. Metromatkavastaava Sonja selvitti kartasta missä ja millaiseen linjaan pitää matkalla vaihtaa. Luulimme selviävämme yhdellä vaihdolla, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Istuimme metrossa kaikessa rauhassa, kun saavuimme asemalle ( jonka nimeä en nyt enää muista). Kuuluttaja kuulutti jotain, kaikki muut matkustajat menivät metrosta pois, metro sammui ja valot vilkkuivat.Vieressämme istunut paikallinen mies viittoili asemalta että tulkaa ulos. Seppo puhui puhelimessa. Minä ensimmäisenä tajusin tilanteen , nappasin Sonjan vedettävän kassin, lähdin nopeasti ulospäin ja sanoin Sonjalle ja Sepolle, että nyt on kiire. Olin oven välissä kun metron ovi oli menossa kiinni. Minun oli pakko hypätä pois metrosta, koska niissä metroissa jos jää oven väliin, jää oven väliin. Eli tilanne oli se, että minä olin metroasemalla Sonjan vetolaukun kanssa ja Seppo ja Sonja pimeässä junassa sisäpuolella lukittujen ovien takana. Onneksi siinä oli muitakin, jotka rupesivat viittoilemaan kuskille, joten ovet aukesivat ja Seppo ja Sonja pääsivät ulos.
Pienen odottelun jälkeen tuli lentokenttäjuna ja sillä jatkoimme matkaa. Kaiken kaikkiaan matka hotellilta lentokentälle kesti 2 tuntia,eli kauemmin kun olimme kuvitelleet. Onneksi olimme lähteneet ajoissa, joten olimme kentällä 1,5, tuntia ennen koneen lähtöä. Pieni pelko oli, että mahtaako se riittää Ateenan kentällä, mutta hyvin riitti. Olimme kuitenkin niin myöhään tekemässä buukkausta, että vierekkäisiä paikkoja ei enää ollut. Istuimme kaikki käytäväpaikoilla, Seppo ja Sonja samassa rivissä, minä Sepon takana. Lentoaika Osloon kesti 3 tuntia 45 min. Matka meni yllättävän nopeasti.

Oslossa lentokentällä

Meillä oli Oslossa vaihtoaikaa 4 tuntia. Olimme ajatelleet, että lähtisimme lentokentältä Oslon keskustaan, mutta tulimme toisiin ajatuksiin, kun laskeskelimme junalippujen hintoja. Matka keskustaan hitaalla junalla edestakaisin kolmelta olisi ollut n. 70 euroa yhteensä. Se tuntui tässä vaiheessa matkaa aika isolta rahasummalta. Sillä rahalla saisimme syötyä jotain lentokentällä. Kävimme kahvilla ja myöhemmin urheilubaarissa syömässä ja katsomassa jalkapallo-ottelua. Tietysti myös tuliaisia piti vielä hankkia, kun Ateenan lentokentältä emme niitä ehtineet ostaa. Toblerone on aina hyvä vaihtoehto , kun Miialle tai Paulille mietii kotiintuomisia.

Lento Oslosta  kotiin kesti enää reilun tunnin. Se tuntui pitkän päivän jälkeen nopealta pyrähdykseltä. Tällä lennolla meillä oli vierekkäiset paikat. Luettiin kaikkitarjolla olleet suomenkieliset lehdet ja Sonja teki ristikkoa.

Olimme Suomessa hieman ennen yhtätoista illalla. Paulin kanssa oli sovittu, että hän lähtee hakemaan meitä heti kun Seppo soittaa Helsingin päässä. Saimme laukutkin suhtkoht nopeasti, joten saimme Paulia ja Miia odottaa hieman aikaa. Miia tuli myös meitä vastaan. Itsevarmasti Pauli sanoi, että kyllä hän osaa kentälle tulla siihen samaan paikkaan, johon jätti meidät 2 viikkoa aiemmin. Me näimme T1llä kuinka meidän auto menee T2een....Sitten tulikin soitto,että mitäs nyt, ja Seppo ohjeisti Paulia. Emme vieläkään olleet todellakaan varmoja, onnistuisko Pauli nyt puikahtamaan oikeasta risteyksestä, mutta onnistui kuitenkin. Iloinen jälleennäkeminen lentokentällä =)

Koti oli siisti. Miia oli pitänyt huolen siitä, ettei meidän tarvinnut palata sotkuiseen kämppään. Purettiin vielä illalla hieman tavaroita ja sitten nukkumaan. Kello taisi olla silloin n. puoli yksi. Vielä kellon laittaminen soimaan sillä mulla oli jo työpäivä tiistaina. Arvaa, väsyttikö aamulla kun kello soi?

No problems

Sunnuntaiaamu valkeni ihan yhtä tuulisena kuin lauantai-ilta oli päättynyt. Söimme huoneessa edellisiltana ostetut sämpylät aamiaiseksi ja hissukseen ruvettiin pakkailemaan. Pienessä huoneessa ei ihan hirveästi ollut voinut tavaroitaan levittää, joten pakkaaminen oli suoritettu aika nopeasti.
Kävimme Sepon kanssa maksamassa hotellihuoneen ja kysymässä, voisimmeko jättää tavarat hotellille säilöön siiheksi, kunnes meillä on aika lähteä kohti satamaa. Saimme luvan jättää tavarat huoneen ulkopuolelle käytävälle  nurkkaan. Ne kuulemma säilyvät siinä hyvin ja voisimme noutaa ne silloin kun haluamme. Seppo kysyi respan rouvalta ( lienee omistaja),että vaikuttaako tuulinen sää laivojen kulkemiseen. " No problems, ferries comes and ferries goes". Käsien heilautukset kuvastivat, että tuulinen sää on ihan normaalia ja laivat kulkevat aina...no problems.

Jätimme tavarat vielä hotellille ja lähdimme selvittämään, kuinka pääsimme satamaan myöhemmin iltapäivällä. Viimeinen suora bussiyhteys uuteen satamaan lähti klo 14:05. Päätimme lähteä sillä, vaikka meille jäisikin aikaa satamassa melko runsaasti. Kuljeskelimme vielä kertaalleen kauppakujia ympäri ja Sonja kävi ostamassa itselleen vielä tuliaiseksi tuulikellon. Samaa tuulikelloa oli jo monesti ohimennessä ihasteltu, joten olihan se pakko ostaa..

Noudimme tavarat ja siirryimme bussiasemalle odottelemaan bussin lähtöä. Aukio, josta bussi lähtivät olivat aina kaaoksen vallassa. Samalla pienellä aukiolla tie haarautui kolmeksi kaduksi josta yksi oli kävelykatu. Bussi ajoivat ja peruuttelivat miten sattuu. Samalla aukiolla oli vielä ainakin 2 eri mopo-, auto-, mönkijä -vuokraamoa, jotka aiheuttivat lisävilskettä. Lisäksi tietysti vielä ne kaikki kävelijät, jotka olivat menossa kävelykaduille. Todellinen ihme, ettei siinä käynyt koskaan yhtään onnettomuutta. Muutama läheltä-piti tilanne tosin nähtiin.

Ja taas mennään..

Linja-autoasema. Edessä tomaattilastin purku menossa..

Linja-autoasema bussinikkunasta kuvattuna

Bussilippu satamaan maksoi 1,60 eur. Bussilinja satamaan kulki lentokentän kautta. Bussissa oli edessä kyltti,  jossa sanottiin, että matka lentokentälle maksoi 2 eur.... hmm..... siis pidemmälle pääsi halvemmalla ;) . Ehkä se tarkoitti, että jos ostaa lipun bussista, se maksaa 2 euroa. No, ei ehkä ensimmäinen asia tällä matkalla, joka oli hieman epäselvästi esitetty.

Odotusaika satamassa sujui ihan mukavasti. Kävelimme tavaroinemme läheiseen tavernaan syömään. Tiesimme etukäteen, että laiva tulee olemaan myöhässä puolisen tuntia tuulen takia, joten meillä oli aikaa vielä aiempaa enemmän. Kun olimme syöneet, nautimme aurinkoisesta säästä sataman ulkokahvilassa. Loppujen loppuksi laiva oli Mykoniksella myöhässä jo tunnin. En muista enää , mistä laiva oli tulossa, mutta muistaakseni Mykonos oli 3:s pysähdyspaikka. Joka siirtymäetapilla oli tullut 30 minuttia myöhästymää aikatauluun. Sitähän me ei tietystikään tiedetä, oliko se ihan normaalia siellä. Voi olla niinkin.

Laivamatka ei alkanut kauhean hyvissä merkeissä; minun vasemmalla puolella istuva aasialainen vanha rouva oksensi heti johonkin mukiin, laivan henkilökunta kulki jakamassa oksennuspusseja halukkaille, oikella puolella pikkulapsi itki sydäntäsärkevästi. Olen huono laivamatkustaja, joten olin varautunut matkapahoinvointilääkkeillä. Sonja otti myös sellaisen. Alkumatka oli tuskanhikinen. Tuntui siltä, että 3 tuntia tässä heiluvassa purkissa, jossa on todella nihkeän kuuma,on liikaa. Kuinka sen voi kestää?  Sain kuitenkin melko pian unenpäästä kiinni. Laivassa oli TV,josta tuli fudispeli, joten heräsin kun Mexico teki maalin. Seppo seurasi peliä ja Sonja katseli puhelimestaan ladattuja videoita. Sonjallekin kuulemma tuli alussa huono olo , mutta se meni ohitse, kun lopetti videoiden tuijottamisen ja kuunteli musiikkia. Loppumatkasta tuuli tyyntyi - onneksi - ja saavuimme Ateenaan 1,5 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

Pireuksessa kamat kantoon ja kohti hotellia. Äkkiä pieni virkistäytyminen ja syömään. Tarkoituksemme oli mennä pitsalle samaan pitseriaan, josta reissumme allkoi 2 viikkoa aiemmin. Istuimme ravintolan terassille, mutta tarjoilijapoika pyysi meitä siirtymään ravintolan toiseen tilaan. Sieltä kuulemma löytyisi myös englannin kielisiä menuita. Paikalla ei ollut enää muita asiakkaita, mutta eipä juuri tarjoilijoitakaan, eikä niitä englannin kielisiä menuita. TVstä oli alkanut klo 23:00 kreikka - costa rica peli, joten vaikutti siltä, ettei tarjoilija juurikaan halunnut meitä enää palvella. Emme jääneet sinne tarjoilijaa odottelemaan, vaan siirryimme toiseen ravintolaan. Se oli mukava pieni ravintola samalla kadunpätkällä. Tarjoilja oli ystävällinen nuori nainen, joka palveli meitä nopeasti. Ruoka tarjoiltiin emalikipposista ja oli hyvää. Söimme Sonjan kanssa kreikkalaiset salaatit - vielä kerran Kreikassa -ja Seppo Kebabia. Yksinäinen kreikkalainen poika kulki kadulla kreikan lippu harteillaan odottaen pelin päättymistä. Valitettavasti tällä kertaa voitonjuhlat jäi häneltä viettämättä.

Sitten takaisin hotellille ja nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi taas aikainen herätys.